perjantai 15. joulukuuta 2017

Hassuja kirppislöytöjä!

Joskus kirpputorilla kierrellessä sitä ihastuu ihan kummallisiin asioihin, sellaisiin suloisiin jollakin tapaa todella ihastuttaviin tavaroihin, joiden ostamisessa ei kuitenkaan ole mitään järkeä.
Niille esineille ei keksi mitään käyttöä, vaikka miten päin yrittäisi ajatella. Hassut tavarat, jotka eivät oikeastaan ole edes ihan tyyliäsi, mutta silti ne vain houkuttavat. Tälläisiä hassuja kirppislöytöjä yritän jättää ostamatta, mutta joskus kuitenkin himo esineeseen käy liian suureksi ja hassu esine hyppää ostoskoriin melkein kuin väkisin. 

Nyt minulle kävi juuri tällä tavalla, sillä törmäsin kirpputorilla ylisöpöön pieneen rasiaan.
Rasian pohjaan oli kaiverrettu Sodankylä 1966. Ottaessani rasian käteeni, jotakin läikähti sisälläni. Tuntui, että tällä suloisella pienellä esineellä on tarina kerrottavanaan. Rasia on jonkun omin pikku kätösin näpertelemä ja se on valmistettu tuohesta, todella upeaa käsityötä. 
Mitä tällä rasialla sitten teen - no en varmasti yhtikäs mitään, mutta jotenkin ihan palavasti rakastuin tähän suloiseen kippoon. 
On ihana miettiä minkälaisia tarinoita tälläiseen puhdetyöhön liittyykään.


Rasian vieressä olevan lasipallon nappasin kyytiin kahdella eurolla, se on ihan täydellinen pikku terraario minun pikkuiselle ilmakasvilleni. 



Svedbergsin valmistama puinen naulakko oli ihan pakko napata mukaan, hintaa naulakolle oli laitettu ainostaan yksi euro. Naulakko on ihan täydellinen meidän pieneen kylpyhuoneeseen. 
Mahtavaa, että naulakkoon oli teipattu kiinni alkuperäiset messinkiset kiinnitysruuvit. 
Tämä oli minusta ihan huippulöytö, tarpeellinen ja edullinen käyttötavara. 



Täydellisesti jouluiseen kahvipöytään sopivia kullattuja kahvilusikoita löytyi yhteensä yhdeksän kappaletta. Lusikat eivät todellakaan olleet hinnalla pilattuja, maksoin näistä yhteensä kaksi euroa.
Lusikat on valmistettu Japanissa. 


Seuraavana löytö, joka on myös sarjassamme niin sanotusti "turha löytö", mutta katsokaa nyt miten suloinen kissanpää-ruukku. Tähän kisun päähän täytyy istuttaa jokin hauska kasvi, vielä en ole keksinyt mikä voisi olla sopiva. Hyviä ideoita otetaan mielellään vastaan. Laitoin ruukkuun nyt väliaikaisesti muutaman pistokkaan juurtumaan, että ei näyttäisi siltä, että ruukku on ihan turhanpäiten hankittu. 


Meillä syödään puurot ja myslit aina samoista Arabian teema-sarjan kulhoista ja olen suoraan sanottuna niihin hieman kyllästynyt. Olen jo pitkään kaivannut niille kulhoille jotakin vaihtelua ja nyt kirppiksellä silmiini osui kaksi kappaletta Iittalan Sarjaton-sarjan kulhoa. 
Olen aina tykännyt kyseisestä sarjasta, mutta en ole niitä raaskinut kaupasta hankkia.
Kirppiksellä näille kipoille oli laitettu hintaa viisi euroa, joten en epäröinyt hetkeäkään. 
Ihanaa nyt saa vähän vaihtelua aamupalapöytään. 


Kaksi Nuutajärven valmistamaa ja Heikki Orvolan suunnittelemaa Miranda-sarjan kynttilänjalkaa löytyi suorastaan naurettavan halvalla, maksoin näistä kaunottarista nimittäin euron kappale. 
Tällä kertaa myyjä ei varmastikaan tiennyt mitä oli myymässä. 
Miranda-sarja oli tuotannossa vuosina 1971-75. 


Upea Helena Tynellin suunnittelma Onnenlehti maljakko päätyi minulle, kun eräs tuttavani oli siivoillut kaappejaan ja tämä maljakko kaunotar oli jäänyt hänelle ylimääräiseksi. Tämä maljakko on minusta todella upea ja suuren suuaukon vuoksi tähän saa tehtyä upeasti erilaisia kukka-asetelmia.
Maljakko on Riihimäen lasin valmistama ja se on ollut tuotannossa vuosina 1971-76. 


Kuistille löysin kauniin päreistä valmistetun pitkänmallisen korin. Olin tälläistä ehtinyt jo tovin metsästää, koska olin saanut päähäni, että tarvitsen tälläisen korin sateenvarjoille. 
Siinä hommassa tämä onkin varsin toimiva kapistus. Maksoin tästä korista seitsemän euroa. 

Tälläisiä ihania löytöjä tällä kertaa, seuraavaksi onkin  jouluisempien aiheiden vuoro.
Jouluaattohan on jo ensi viikolla, miten se aina tuleekin niin yllättäen?
Onneksi en jaksa stressata tekemättömistä töistä, keskityn vain niihin kivoihin ja itselle mieleisiin jouluvalmisteluihin. 

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

-Pauliina


maanantai 11. joulukuuta 2017

Virkattu päiväpeitto

Eräs tuttavani oli löytänyt kirpputorilta upean hehkuvan keltaisen virkatun päiväpeiton. Peitto ei ollut kuitenkaan löytänyt paikkaa heidän kodistaan ja niinpä hän päätti tarjota peittoa meidän kotiin.
Meillä ei ole ollut vuosi sitten valmistuneessa makuuhuoneessa  vielä ollenkaan kunnollista päiväpeittoa, en ole löytänyt makuuhuoneeseen mieleistäni ja tosiasiahan se on, että hyvin usein sänky jää petaamatta. Välillä olisi kuitenkin kiva, että sängyn saisi pedattua siistiksi ja kauniiksi.
Olen nyt kovasti miettinyt, että onko tälläinen virkattu päiväpeitto meille liiankin mummolamainen vai tuoko tämä juuri sopivasti boheemia hippityyliä makuuhuoneeseemme.
Mitä mieltä te olette onko päiväpeitto liikaa, liian vähän vai juuri sopivasti?









Peitto on luonnossa hivenen voimakkaamman keltainen, peiton keltainen väri tuntuu korostavan huoneessa olevia vihreän sävyjä.
Flora-tapetista löytyy myös keltaista, joten tämä keltainen päiväpeitto on aika toimiva pari tapetin kanssa. Tykkään kovasti tämän peiton kuviosta ja en voi kuin ihmetellä miten joillakin on taitoa luoda käsillä jotakin näin kaunista. Tämän peiton tekemiseen on varmasti kulunut monen monta työtuntia.
Kerrassaan upeaa suomalaista käsityötä.

En ole vielä ihan täysin sinut uuden päiväpeittomme kanssa, mutta uskoisin että totun siihen. Eikä sänkyä tarvitse aina edes pedata, sillä minusta peitto näyttää kauniilta ihan vain rennosti sängyn reunalle heitettynäkin.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

-Pauliina

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Onnea satavuotiaalle Suomelle ja suomalaisille. Olen onnellinen, että olen saanut syntyä Suomeen, kasvaa ja elää kauniin luonnon ympäröimänä. Olen tuntenut oloni kotimaassani aina turvalliseksi, se kun ei aina ole ollut itsestäänselvää.

Tälläisenä pimeänä vuodenaikana sitä tulee usein miettineeksi, että kyllä me suomalaiset vaan olemme sitkeä ja sisukas kansa.
Täällä me vaan pimeässä tallustelemme ja yritämme selviytyä kukin tavallamme.
Tänään meitä kuitenkin hellittiin niin upealla ja aurinkoisella pakkassäällä. Tälläisinä pakkaspäivinä ei tämä vuoden pimeinkään aika tunnu ollenkaan pahalta. Päinvastoin tälläiset upeat päivät ovat niitä jolloin osaan arvostaa sitä, että asun maassa jossa on neljä erilaista, mutta niin ihanaa vuodenaikaa.







Me kaikki yhdessä voimme tehdä Suomesta vieläkin paremman paikan asua ja elää. Jokainen voi miettiä itselleen sopivan tavan auttaa heikommassa asemassa olevia.
Pienikin apu voi olla jollekin suuren suuri, tapoja auttamiseen on todella paljon.
Voit esimerkiksi käydä juttelemassa yksinäisille vanhuksille, osallistua joulupuu-keräykseen ja auttaa näin vähävaraisia lapsiperheitä tai mieti olisiko sinusta tukihenkilöksi lapsille ja nuorille.

Pienikin apu on tärkeä, pidetään huolta toisistamme <3

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

<3 Pauliina



maanantai 4. joulukuuta 2017

Unelmieni tuolit löysivät tiensä meille!

Viikko sitten sunnuntaina tein pienen heräteostoksen tai ainakin hankinta oli hieman äkkipikainen, ostin nimittäin punaisella keinonahalla päällystetyt nojatuolit. Eihän kodissamme ole yhtään mitään punaista, eikä väri todellakaan kuulu millään tavalla suosikkeihin ja kaiken lisäksi minä inhoan keinonahkaa. Miksi ihmeessä siis sorruin tälläiseen hankintaan. Minusta syy on aika perusteltu sillä hankkimani tuolit vaan eivät ole mitkä tahansa tuolit, ne on tuolit joita olen himoinnut pitkään ja hartaasti. Olen selaillut todella ahkerasti kaikkia netin myyntikanavia, pitänyt käsiäni ristissä kirpputorille mennessä ja toivonut, että tiemme kohtaisivat.
Nyt kun netin huutokauppa-sivustolla vihdoin törmäsin näihin upeisiin tuoleihin, en todellakaan kyennyt vastustamaan kiusausta.

Nämä pitkään himoitsemani tuolit ovat Askon valmistamat Marketta-tuolit, malli on hyväksytty tuotantoon vuonna 1959 ja sitä myytiin vielä 60-luvun alussa. Tuolin suunnittelija ei ole tiedossa, Asko-tehtaan arkistoissa mainitaan, että tuoli on "tehtaan muunnos", mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Tuoli muistuttaa kovasti Harry Bertoian kuuluisaa Diamond-tuolia, joten varmasti vaikutteita tästä tuolista on Markettaan haettu. Tuolin mallinumero on 2464.










Nojatuolit ovat nyt viikon ajan pyörineet kodissamme milloin missäkin, mutta minusta ne näyttävät parhaimmilta yläkerrassa. Punainen värikään ei pistä niin pahasti silmään, kun sen rinnalla on voimakkaita petroolinsävyjä.
Tuolit tullaan varmasti verhoilemaan uudelleen jossakin vaiheessa, vaikka nykyinenkin verhoilu on toki ihan kunnossa oleva, en vain jaksa uskoa, että pystyn kovin pitkään elämään punaisten keinonahkatuolien kanssa.
Minulla on myös vahva epäilys siitä, että nykyinen verhoilu tuoleissa ei ole alkuperäinen.
Tekisi mieli varovasti kurkata, olisiko alkuperäinen verhoilu mahdollisesti säästetty uuden verhoilun alle, mutta en ole vielä keksinyt keinoa miten sen voisi tehdä siististi ja jälkiä jättämättä.

Tuolien nykyisestä verhoilusta huolimatta, olen aivan rakastunut uusiin tuoleihin, niissä on ihan älyttömän hyvä istua. Tuolien muotoilu on täydellinen ja ne ovat mittasuhteiltaan juuri oikeanlaiset meidän vanhaan taloon. 

Ihanaa alkanutta viikkoa <3

-Pauliina


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Jouluisia koristuksia

Heippa kaikille ja mahtavaa alkanutta joulukuuta. Vesisateisesta säästä huolimatta, täällä meillä on vihdoin päästy virittäytymään joulutunnelmiin ja kotikin alkaa hiljalleen valmistautumaan jouluun.
Kuvaaminen vaan tuntuu näissä hämärissä tunnelmissa edelleen melko mahdottomalta, joten olen pahoillani kuvani ei ehkä tällä kertaa olen ihan parasta laatua.
Halusin kuitenkin jakaa teille jo hieman jouluisia tunnelmapaloja kodistamme pienten koristelujen muodossa.

Kukkakaupasta nappasin matkaani oksan täynnä punaisia ihania marjoja. Meillä oli viime jouluna näitä samaisia kauniita oksia (en kuollaaksenikaan muista tämän kasvin nimeä, kertokaa jos joku muistaa). Vaikka punainen ei minun lempivärini olekaan, niin tämän verran punaista mahtuu meidänkin jouluun. Minusta oksa näyttää todella kauniilta hetki sitten kirpparilta löytyneessä Kupittaan saven maljakossa.


Hirsiseinälle laitoin roikkumaan pihapuusta pudonneen oksan, koristelin oksan muutamalla kauniilla koristeella. Kaunis ja yksinkertainen jouluinen koriste.



Todella simppeli ja yksinkertainen kranssi syntyi yrttimaalta vielä joulukuussakin rehottavista curry-yrtin oksista ja muutamasta kävystä. Tykkään tälläisistä huolettomasti sidotuista vähän joka suuntaan rehottavista kransseista. Kivaa näissä on myös se, että kranssiin voi käyttää melkein mitä vain luonnosta löytyviä materiaaleja, esimerkiksi puolukan- tai mustikanvarvut ovat aivan ihanteellisia tälläisiin askarteluihin.


Adventtikynttelikkönä meillä toimii kirpparilta löytynyt kaunis kynttelikkö, jossa on yhdistelty mustaksi maalattua puuta ja messinkiä. Kynttelikön taustalla näkyy ulko-oveen näpertelemäni havukranssi.



Lidlistä oli pakko napata mukaan kimpullinen valkoisia tulppaaneja. Lidl on muuten käsittämättömän hyvä kukkakauppa, sieltä tuntuu aina tekevän edullisia ja hyviä kausikukka hankintoja. 




Puutarhaan ollaan viritelty monia erilaisia valosarjoja ja tuntuu, ettei tässä piemeydessä niitä vieläkään ole tarpeeksi. Edelleen elättelen toiveita, että saataisiin kahden mustan joulun jälkeen vihdoinkin valkoinen joulu.

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa <3

-Pauliina

tiistai 28. marraskuuta 2017

DIY- kukkapöytä

Eilen jo kerroinkin teille, että juuri valmistuneelle "peiliseinälle" on tulossa vielä pieni lisäys.
Minun mielestäni meidän ruokailutilan uusi peiliseinä kaipasi vähän lisää vihreyttä ja sitä vihreyttähän saa helposti lisää viherkasveilla. Halusin asetella oviaukon viereen kultaköynnöksen kiipeilemään pitkin ovenkarmia. Kultaköynnös on kasvina sellainen, joka pärjää myös hieman pimeämmissä olosuhteissa. Niinpä lähdin kaivelemaan varastojani jos jostakin löytyisi sopiva kukkapöytä tähän tarkoitukseen. Sopivaa ei kuitenkaan valmiina varastojen kätköistä löytynyt, mutta erittäinkin käyttökelpoisia osasia löytyi kyllä.
Peiliseinä (klik!) sai kuin saikin kaipaamaani täydennystä, kun saimme rakennettua varastoon säilötyistä osasista pienen kukkapöydän. Välillä sitä miettii miksi sitä hamstraa nurkkiinsa kaikenlaista tavaraa, mutta varsinkin näin omakotitalossa asuessa on tullut huomanneeksi, että todella usein varastosta tulee kaiveltua jos jonkinlaista nippeliä ja nuppelia. Eli todellakin jos tilaa on, niin niitä jos "jonkinnäköisiä" varaosia kannattaa säilöä. Taas kerran se tuli todistetuksi. 
Osa teistä varmasti muistaakiin, kuinka korjasimme työpöytäni (klik!) metallisen pöydänjalan vanhasta jakkarasta irrotetulla metalliputken palasella. Siitä jakkarastahan jäi yli vielä täysin käyttökelpoinen puinen kansi ja meiltä löytyi varastosta vielä vanhoja ruostuneita String-jalkoja. Näistä palasista lähdimme rakentamaan meille kukkapöytää.  

Maalasimme jakkarasta irrotetun pyöreän puisen tason mattamustaksi ja jalat maalasimme hionnan ja puhdistamisen jälkeen satiininvalkoisella spray-maalilla, rautakaupasta haimme vielä uudet kumiset tossut string-jalkojen päihin. Vielä tarvittiin muutama ruuvi ja porakone ja sittenhän meillä jo olikin upea kotimme tyyliin sopiva kukkapöytä.








Nyt pidetään peukkuja, että tämä paikka ei ole kultaköynnökselle liian pimeä, koska minusta kasvi näyttää tuossa upealta. Vielä, kun se hieman kurkottelisi itseään ylöspäin niin se olisi ihan täydellinen.
Jos köynnös rupeaa nuupahtamaan tässä paikassa niin täytynee hommata sille kasvivalo. 
Mitäs tykkäätte, eikö vain tullutkin aika näpsäkkä kukkapöytä? 

<3 Pauliina

maanantai 27. marraskuuta 2017

Peiliseinä

Tyhjät ja eheät seinäpinnat ovat vain muisto. Täällä ollaan laitettu hösseliksi, eihän meillä nyt pystytä kauaa katselemaan tyhjiä seiniä. Ruokailutilan aiemmin hirrellä ollut seinä suorastaan kiljui tyhjyyttään ja sitä tyhjyyttähän ei meillä oikein siedetä. Olisikohan jossain "näin opit minimalistiksi kursseja"? :D
Minä kyllä ihan oikeasti yritin pitää itseni kurissa, että olisimme ajan kanssa miettineet mitä seinille haluamme laittaa, mutta eilinen kirppisreissu päätti asiat toisin.
Olin nimittäin ehtinyt jo miettimään, että kellarista löytyneelle suurelle pyöreälle peilivanhukselle olisi kiva löytää kavereita. Ettei vanhuksen rajuhko ulkomuoto pistäisi liiaksi silmään ja tylsäähän se on yksin eläkepäiviään viettää - kakkihan me ystäviä kaipaamme.

Eilen kirpputorilla heti ensimmäisessä pöydässä silmiini osui pieni ja suloinen aurinkopeili, hintaa peilille oli laitettu viisi euroa. Ei siinä tarvinnut sitten kauaa miettiä nappaanko peilin matkaan, sehän olisi täydellinen toveri peilivanhukselle. Muutama askel myöhemmin taas lykästi, tällä kertaa vastaan tuli hassu metallikehyksinen peili, minulle tuli tästä peilistä jotenkin mieleen vanhat ikonit. Mietin pitkään onko tämä peili jo vähän liiankin outo minun makuuni, mutta kolmen euron hintalapun vuoksi uskalsin ottaa peilin kotiin sovitettavaksi.
Kotoamme löytyi valmiiksi viime kesänä pihakirppikseltä löytämäni rottinkikehyksinen peili ja Indiskan alekorista kahdella eurolla nappaamani peili.

Niinpä meillä oli koossa viisi kaunista peiliä, jotka odottivat seinälle pääsyä. Kelpuutin tähän joukkoon myös tuon ikonimaisen peilin, sommitelmasta tuli minusta hauskempi kun kaikki peilit eivät ole pyöreitä. Asettelin peilit ensin lattialle silmiäni miellyttävään järjestykseen ja vasta sen jälkeen uskalsimme ryhtyä miettimään peilien seinään kiinnitystä. Suurelle peilille teimme ensin pahvista mallin, jotta saisimme sen asettumaan oikeaan kohtaan. Pienemmät peilit oli sitten helpompi asetella sen vierelle.











Peiliseinän myötä, minua hieman vaivannut hirsiseinän kaipuu on tipotiessään. Päinvastoin olen todella tyytyväinen, että päädyimme levyttämään seinän ja saimme huoneen kaikista seinistä saman väriset. Ruokailutila tuntuu nyt paljon suuremmalta ja vaikka huoneessa on ihan sama määrä tavaraa, tuntuu tila silti paljon avarammalta.
Olenkin tässä eilisestä asti ihastellen tuijotellut uudistunutta ruokailutilaamme.
Yksi pieni lisäys on tälle peiliseinälle vielä tulossa siitä lisää myöhemmin, kun saamme projektin valmiiksi.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille <3

-Pauliina