lauantai 12. elokuuta 2017

Jotakin sinistä ruokailutilan seinälle

Nostin keltaisen Aappo Härkösen suunnitteleman "ganaria"-ryijyn tuuletuksen ajaksi pois hirsiseinältä ja hirsisesinässä olevat kamalat jäljet muistuttivat minua taas olemassa olostaan. 
Olen aikaisemminkin kertonut miten minua on alkanut tympimään meidän hirsiseinään sähköjohdoille tehdyt rumat kolot. Haluaisin toden totta tehdä tälle seinälle jotakin, että jälkiä ei tarvitsisi aina olla peittämässä. Voi olla, että syksyllä levytämme hirsiseinän piiloon, sitten saisi itse päättää millaisia tauluja/seinävaatteita seinälle laittaa ja ennen kaikkea mihin kohtaan niitä haluaa seinälle sijoittaa. 

Toinen asia, joka minua on alkanut hieman kyllästyttämään on ruokailutilassa olevat puupinnat. Niin paljon kuin rakastankin puuta ja sen tuomaa lämpöä, tuntuu että meidän ruokailutilassa sitä lämpöä alkaa olemaan jo vähän liikaakin. Vanhoja puisia huonekaluja en missään nimessä ryhdy maalaamaan, enkä niistä halua myöskään luopua, joten melkeinpä ainoa tapa vähentää huoneesta puunväriä on hirsiseinän peittäminen. 

Tilaan tuli hieman lisää syvyyttä ja kontrastia, kun laitoin seinälle kauan aikaa sitten kirppikseltä löytämäni ryijymaton. Ostin tämän maton tarkoituksenani laittaa se lattialle matoksi, mutta hyvää paikkaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Nyt se saa tuoda meille iloa ruokailutilan seinällä.
Minusta tässä ryijymatossa on ihan mielettömän upeat värit.
Näitä mattoja on saanut ostettua aikoinaan Anttilan kuvastosta ja tätä mattoa on tehty tämän sinisen lisäksi myös keltaisena ja punaisena. 








Vaikka keltainen väri on niin minun juttuni ja "Ganaria" ryijy yksi kauneimmista ryijyistä joita tiedän niin nyt tässä hetkessä, tuo sinisävyinen ryijymatto toi kaivattua särmää kaiken tämän puunvärin keskelle. 
Jos päädymme hirsiseinän peittämään niin sitten tuleekin vaikeus valita oikea värisävy kaikille huoneen seinille. Ainakaan vielä en ole valmis luopumaan ruokailutilan toisessa päässä olevasta Geometria-tapetista, joten värimaailmaa tullaan luultavimmin hakemaan siitä tapetista. Tapetista löytyy ainakin heleää mintunvihreää, joka voisi olla aika herkku tämän huoneen seinissä. 
Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan sisustusrintamalla, hirveästi on ideoita ja ajatuksia päässä. Saa nähdä mitkä päätyvät toteutettavaksi.

Olenko teidän mielestänne ihan pöhkö, kun suunnittelen kauniin hirsiseinän peittämistä? Pitäisikö vain kestää se, että keskellä seinää täytyy aina olla jotakin. Kuulisin mielelläni myös teidän lukijoiden mielipiteen asiasta. 

Nyt toivottelen teille ihanaa elokuun loppua, minä lomailen seuraavat pari viikkoa ja pidän samalla lomaa blogistakin! Instagramia päivittelen lomallakin, joten "nähdään" siellä! 

<3 Pauliina

maanantai 7. elokuuta 2017

Vinstage - Vintage tyylisen sisustamisen tapahtuma


Tulevana viikonloppuna 12.-13.8. Tampereen Hiedanrannassa on tapahtuma, jota ei kannata jättää väliin jos rakastat sisustamista ja Vintagea. Tämä hieno tapahtuma kantaa nimeä Vinstage(klik!)ja kaiken kukkuraksi tapahtuma on vierailijoille täysin ILMAINEN. Tapahtuman näytteilleasettajiin pääsette tutustumaan Vinstagen nettisivuilla.
Todella mielenkiintoinen uudenlainen tapahtuma sisustajille, keräilijöille ja etenkin vintagen rakastajille. 
Minä itse ainakin tunnen kuuluvani noihin kaikkiin kategorioihin.
Meidän kodin sisustus on muodostunut lähes kokonaan erilaisista kierrätyslöydöistä, lähinnä sydäntäni on 50-60-lukujen huonekalut. Puisten huonekalujen pariksi olen tuonut raikkanvärisiä tekstiileitä. 
Meidän koti varmasti tuo monille mieleen mummolan, mutta vintagehuonekalut ja tavarat tuovat kivan lisän myös moderniin ja skandinavaanisen sisustukseen. 
Kerroksellisuus tuo sisustukseen särmää, minusta on hienoa huomata, että ihmiset ovat alkaneet yhä enemmän arvostamaan vanhoja ja oikeasti hyvin tehtyjä huonekaluja.
Moderniinkin kotiin halutaan tuoda esimerkiksi jokin perintöhuonekalu rikkomaan liian kliinistä linjaa. Halutaan, että tavaroilla on tarinoita kerrottavanaan, kertakäyttökultturista halutaan eroon.
Vintagella siustaminen jos mikä on mielestäni kestävää kehitystä, jos huonekalut ovat jo kestäneet käytössä 50 tai jopa sata vuotta, miksi ne ei kestäisi meillä vielä toiset samanmoiset.

Vanhoissa huonekaluissa saattaa olla ajantuomaa patinaa joskus liikaakin ja silloin on tietenkin kunnostus paikallaan. Jos itseltä ei huonekalujen verhoilu ja kunnostus suju niin Suomesta löytyy todella paljon erittäin ammattitaitoisia verhoilijoita, Vinstagessa voit tutustua verhoilijoiden työhön.
                              
                                                                                                            Yhteistyössä: Vinstage
                           
Vinstagen tapahtumapaikkana toimii Hiedanrannan teollisuusmiljöö Tampereella, kulttuuritila Kuivaamossa on 2000m2 näyttely tilaa. Tapahtumassa pääset testailemaan tuoleja, hypistelemään kauniita esineitä, mattoja ja kankaita. Kaikki tapahtumassa ei kuitenkaan ole vintagea, vaan mukana on myös jotakin uutta ja käsintehtyä.   
Osaan tapahtumaan myyntiin tulevista tuotteista voit tutustua Vinstagen nettisivuilla, löydät Vinstagen myös Instgramista ja Facebookista!

             
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, minulla on vielä viikko töitä ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma!

-Pauliina

lauantai 5. elokuuta 2017

Yksi lähti, toinen saapui ja pari vinkkiä käsitellyn puupinnan pelastamiseksi

Kuinka monta liinavatekaappia mahtuu yhteen taloon, todistetusti ainakin kolme. 
Meillä on nimittäin nyt kolme vanhaa liinavaatekaappia, yksi yläkerrassa alkuperäisessä tarkoituksessaan eli liinavaatekaappina, yksi astiakaappina ruokailutilassa ja tämä uusin tulokas vierashuoneessa säilöö kylpy-ja astiapyyhkeet. 
Tämä kolmannen liinavaatekaapin hankkiminen ei ollut ihan tarkoitus, mutta niin siinä nyt vain kävi. Jos muistatte niin yksi liinavaatekaappi muutti keväällä vierashuoneesta ruokailutilaan, tämä muutto tapahtui siksi, että pelkäsin ruokailutilassa aikaisemmin olleen kaapin lasihyllyjen romahtavan kahvikuppien painosta. 
Kuppini totta totisesti ovat liinavaatekaapissa paremmassa jemmassa kuin ohuilla lasihyllyillä varustetussa vitriinissä.
Tästä kaapin muutoksesta vaan seurasi paha säilytystilan puute vierashuoneeseen, kun jouduimme sullomaan kaikki kylpy- ja astiapyyhkeet vierashuoneessa olleeseen matalaan senkkiin. 
Niinpä olemme metsästäneet suurta kaappia vierashuoneeseen nyt keväästä asti, mutta mieluista ei vain ole löytynyt.

Eräänä päivä puolisoni oli taas selaillut toiveikkaana tori.fi sivustoa ja eteen oli tullut todella heikossa hapessa oleva liinavaatekaappi, joka sijaitsi ihan kotimme lähellä. 
Sen enempää ajattelematta hän kurvasi katsomaan kaappia ja minulta kysymättä oli napannut kaapin mukaansa. 
Nähdessäni kaapin ensimmäistä kertaa olin lähes kauhuissani niin kamalassa kunnossa se oli, lakkapinta oli kuivunut kasaan, jalat ja lukot olivat rikki. 
Kaiken kukkuraksi kaapin yläosaan joku ei niin fiksu oli laittanut käänneltävä salvan ja tämä salpa oli jättänyt kaappiin ihan kamalat jäljet. Emmekä edes olleet hankkimassa liinavaatekaappia vaan oikeasti suurta kaappia, jossa olisi todella paljon säilytystilaa. 

Mutta niin vain tästäkin "kaappi rumiluksesta" kuoriutui melkoisen kaunis yksilö, vai mitä mieltä olette?
Jalat liimattiin kasaan, lukot vaihdettiin ja pinta puhdistettiin ja käsiteltiin Puuni-nimisellä huonekalujen kiillotusaineella. Vaalenneet kohdat käsittelimme oliiviöljy/balsamico seoksella, laitoimme molempia suurinpiirtein saman verran. Tuhkan ja oliiviöljyn seos toimii myös hyvin. Pieniin naarmuihin tehoaa loistavasti saksanpähkinä, eli saksanpähkinä hierotaan huonekalun pintaan puunsyiden mukaisesti. Pähkinästä irronnut rasva tummentaa puuta. 

Eli aina ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka öljy-/lakkapinnat olisivatkin jo aika elämäänähneitä. Kikkakolmosia pintojen pelastamiseksi voi olla monta ennen äärimmäistä vaihtoehtoa eli maalaamista. 

Kauniiltahan tuo sirojalkainen liinavatekaappi tuolla vierashuoneessa näyttää, mutta ei meille vieläkään sitä säilytystilaa juurikaan lisää tullut. Onkohan tämä joku vihje, että sitä tavaraa tulisi vaan laittaa oikeasti enemmän kiertoon, ei näihin vanhoihin taloihin suuret kaapit ole tervetulleita :D







Mukavaa viikonloppua!

-Pauliina

tiistai 1. elokuuta 2017

Kotimaisia astiakaunottaria kirpputorilta

Kävimme tänään järjestelemässä kirppispöytäämme Kokemäellä Tuohitorilla. 
Oman kirppispöydän pitämisessä piilee aina se vaara, että pöydän täyttö-/siivousreissuilla tarttuu mukaan uusia kotiinviemisiä, mutta pitihän sitä vaarasta huolimatta katsastaa löytyisikö muista pöydistä uusia aarteita ja kyllähän niitä taas löytyikin. Se on hassua, kun kiertelee todella tutuksi tulleella kirppiksellä niin sitä ei oikeastaan edes enää oleta löytävänsä mitään. 
Sitten tälläiset kerrat todella yllättävät, kun niitä aarteita olisi vähän liikaakin ja piti melkein valita mitkä päätyvät kotiin asti. Taas kerran tuli todistetuksi se, että ei kannata väheksyä niitä tuttujakaan paikkoja. 
Tuohitori taitaa olla kuitenkin kaikista kirppiksistä se, joka on minulle tuonut eteen ne kaikista mahtavimmat kirppislöydöt. 

Nyt niihin ihaniin löytöihin!


Ensimmäisenä esittelyyn pääsee upea Arabian valmistama jättikuppi. Kuppi on Kaj Franckin suunnittelema ja kuvio on Esteri Tomulan Sinilehti. Tätä kuppia on valmistettu vuosina 1972-74. 
Kyllä tästä jättikokoisesta kelpaa nauttia iltatee. 
Maksoin tästä suuresta kupista 12€. 

 


Mansikkainen Pomona-sarjani säi täydennystä keskellä olevasta hillopurkista. Valitettavasti tästä löytämästäni purkista uupui kansi, nyt täytyy siis vielä metsästää purkkiin siihen kuuluva valkoinen kansi. 
Kuvauksen ajaksi lainasin toisen hillopurkin kantta. 
Maksoin tästä kannettomasta, mutta muuten täysin ehjästä ja siististä purnukasta 12euroa. 
Arabian pomona-sarjan kuviot ovat Raija Uosikkisen käsialaa. 



Arabian valmistaman Leena-sarjan täysin virheetön tarjoilulautanen löytyi kahdeksalla eurolla. Leena-sarja on myöskin Raija Uosikkisen suunnittelema. Minusta tämä sarja on niin täydellisen tyttömäinen, hennon vaaleanpunaiset kukkaset tekevät tästä sarjasta suorastaan vastustamattoman. 


Viimeisenä esittelyyn pääsee pieni Marimekon pastillirasia, tästä maksoin yhden euron. 
Olin jo pyöritellyt yhtä rasiaa joskin eri kuviolla Marimekon liikkeessä, kun tälläiselle oli minulla todellakin tarvetta. En kuitenkaan raaskinut ostaa ja hyvä niin, kun nyt löytyneen rasian kuvio ja värit ovat minulle paljon mieluisemmat. 


Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille!

<3 Pauliina

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pikkuruinen kylpyhuoneemme

Minulta kysyttiin jo kauan sitten, että minkälaiset pesutilat talostamme löytyy.
On siis vihdoin aika esitellä teille meidän pieni, mutta kuitenkin ihan toimiva kylpyhuoneemme. 
Pihasaunan esittelinkin teille jo aiemmin, jutun löydät täältä (klik!)

Laajensimme keskikerroksen pikkuruisen WC:n kylpyhuoneeksi viitisen vuotta sitten, aiemmin talon ainoa suihku löytyi kellarikerroksesta saunan yhteydestä. 
Voitte varmasti kuvitella, kuinka kammottavaa oli peseytyä lähes jääkylmässä kellarissa. 
Talon ostohetkellä oli siis jo selvää, että peseytymistilat oli saatava lämpimiin asuinkerroksiin. 
Halusimme kuitenkin, että märkätilat olisivat mahdollisimman riskittömät meidän talovanhukselle, joten päädyimme suihkukaappiin. 
Aiemmin olen aina inhonnut suihkukaappeja, mutta kun kaappi on tarpeeksi laadukas ja hyvin tehty, se ei nitise eikä natise, on sitä oikein miellyttävä käyttää. 
Suihkukaappi on ollut minusta aivan loistava ratkaisu, koskaan ei tarvitse suihkuttelun jälkeen lanata lattioita eikä roiskuva vesi kastele seiniäkään. 
Kylpyhuone on helpompi pitää puhtaana, vaikka täytyy myöntää, että ei suihkukaapin peseminenkään mitään herkkua ole. Meidän pihasauna on sen verran ihana ja ahkeralla käytöllä, että tämä suihkutila jää aika vähäiselle käytölle, joten kaappikin pysyy puhtaana kuin itsestään. 

 


Allastason teimme Ystävä-merkkisistä ompelukoneen jaloista. Kylppärin ajaton mustavalkoinen lattialaatta on edelleen kovin mieluinen. Kylpyhuoneen toisen puolen seinät paneloitiin valeponttipaneelilla ja suihkukaapin puoleiset seinät laatoitettiin valkoisella 15x15cm laatalla. 
Pyrimme tekemään kylpyhuoneeseen ajattomia ratkaisuja, jotka eivät olisi kuitenkaan ihan liian tylsiä. Minusta onnistuimme tässä tavoitteessa aika mukavasti, koska vieläkään ei viiden vuoden jälkeen kyllästytä ja kylpyhuone on edelleen todella mieluinen. 

 


Kylppärin seinälle vessanpöntön yläpuolelle laitoimme mustaksi maalatut Ikean hyllyt, hyllyillä vanhoissa purkeissa ja purnukoissa säilyvät pinnit, hiuslenkit ja muut kauneudenhoitotarvikkeet. 
Kirpputorilta löytynyt vanha lääkekaappi pitää sisällään hiusten- ja ihonhoitotuotteita. 
Kun säilytystilaa on näinkin vähän ei tule ostettua, kun oikeasti tarpeellisia tuotteita. 






Tämän vähän minun makuuni liiankin maalaisromanttisen hyllyn tilalle haluaisin löytää uuden hyllyn, mutta vielä ei ole tullut mieluista vastaan. Täytyy odottaa sen oikean löytymistä, jos teillä on hyviä vinkkejä mistä löytyisi kivoja pieniä seinähyllyjä niin mielelläni otan vinkkejä vastaan. 



Tälläinen on meidän pieni kylpyhuoneemme, hyvin täällä hoituu ilta-ja aamupesut.
Kyllä sitä kieltämättä välillä ajattelee, että miksi näinkin suuressa talossa on näin hirmuisen pieni kylpyhuone. Mutta emme me kyllä suurempaa tarvitse, tämä riittää, ei aina tarvitse olla niin suuruudenhullu. Jos pienet vessat on riittäneet ihmisille ennenkin miksi ne ei riittäisi nykyihmisellekin.

Näiden vessajuttujen siivittämänä, toivotan teille oikein mukavaa viikonloppua! 

<3 Pauliina 


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sunnuntai kirppistelyä

Mikä ihana viikonloppu tulikaan vietettyä. Ystäväni tuli meille viikonloppuna yllätysvierailulle ja nyt on taas naurulihaksia treenattu kunnolla. Syötiin, saunottiin, naurettiin ja höpöteltiin, ihan parasta.  Mahtavan viikonlopun kruunasi kirppiskierros. Ajelimme Huittisiin kirppistelemään ja se ei ollutkaan ollenkaan turha reissu. 

Huittisista kakkostien kirppiksiltä löysin upean suuren Arabian kukkaruukun kymmenellä eurolla. Näitä kauniita kukkaruukkuja minulta löytyykin jo useita ja montaa eri kokoa, isokokoisia kukkaruukkuja on valitettavasti vieläkin liian vähän. Siksi tämä ruukku oli oikein mieluinen löytö, tavoitteena olisi löytää kaikille viherkasveilleni Arabian kukkaruukut. 




Oih ja voih mitkä mielettömän upeat lautaset sattuivat matkalleni. Onnistuin löytämään kuusi kappaletta upeassa kunnossa olevia ruotsalaisen Gustavsbergin valmistamia ja Stig Lindbergin 70-luvulla suunnittelemia Röd Aster pullalautasia. 
Niin ihana löytö, että melkein vieläkin tärisen onnesta. 
Maksoin kuudesta lautasesta yhteensä 15euroa eli lautaset olivat lähes ilmaisia. 
Näitä upeita lautasia valmistetaan uustuotantona ja hintaa yhdelle lautaselle on laitettu hurjat 47€.



Arabian suloistakin suloisempi vaaleanpunainen Sointu-kahvikuppi asetteineen suorastaan huusi päästä kotiini. Voiko tämän suloisempia kahvikuppeja enää ollakaan? Ei minusta. 
Sointu-sarja on Kaj Franckin suunnittelema ja sitä on valmistettu 50-luvun lopulla. 
Sarjaa löytyy vaaleansinisenä, vihreänä, harmaana ja vaaleanpunaisena. 
Löysin kupin Harjavallan Tori-puodista, kuppi kustansi 15euroa. 


Kaksi kaunista käsintehtyä savimukia pääsevät toimittamaan hammasmukin virkaa kylppäriin. 
Olen koko ajan yhä enemmän enemmän rakastunut käsintehtyihin saviastioihin, on ihanaa kun jokainen astia on keskenään erilainen. Olen ihastellut jo pitkään Diagnoosi sisustusmania-blogin Marian valmistamia upeita astioita. Olisi ihanaa jos joskus itsekin pääsisi kokeilemaan saviastioiden valmistamista, täytyykin katsella kansalaisopiston tarjontaa, jos sieltä vaikka löytyisi sopiva kurssi syksyksi. 

Nyt toivottelen teille kaikille rentoa sunnuntai-iltaa ja mukavaa ja toivon mukaan aurinkoista alkavaa viikkoa <3

-Pauliina

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Melkein täydellinen kokoelma

Keltainen Grapponia-kokoelmani sai täydennystä, kun joukkoon löytyi sarjaan kuuluva kaunis koristepullo. Tämä esine ei ollut minulle mikään ihan "pakko saada"-juttu, mutta kun edullisesti tuli vastaan en voinut vastustaa pullon hankkimista kokoelmiini. 

Ajattelin näin sadepäivän kunniaksi kuvata koko Grapponia-kokoelmani, ovathan nämä astiat kuin pieniä aurinkoja harmaaseen päivään. 
Grapponia sarjan on suunnitellut Nanny Still ja sarjan on valmistanut Riihimäen lasi, astiat olivat tuotannossa vuosina 1967-1975. Värivaihtoehtoja löytyy tämän keltaisen lisäksi, kirkas, sininen, ametisti, neodymi, vihreä, sininen ja ruskea. 
Tykkään tästä sarjasta, koska astiat on valmistettu todella vahvasta ja paksusta lasista on niitä turvallinen käyttää ihan arkikäytössäkin. 

Kokoelmastani löytyy tällä hetkellä:
Mehukannu, kuusi juomalasia, kuusi pienempää jälkiruokakulhoa, neljä isompaa jälkiruokakulhoa, jalallinen skooli, maljakko, koristepullo, kaksi salaattikulhoa, jalallinen kakkuvati, tarjoilulautanen kahvalla ja ilman, kolme pullalautasta, sokerikko ja kermakko.

Tämän kokoelman keräämiseen on mennyt parisen vuotta, varmasti olisin saanut nopeamminkin palaset kokoon jos hinnalla ei olisi ollut väliä. Tykkään kuitenkin mielummin kerryttää kokoelmiani hiljalleen ja yritän löytää aina kaiken kohtuullisen hintaan. 
Olen varmasti ennenkin sen sanonut, mutta sanon taas että minusta valmiit kokoelmat ovat aina vähän tylsiä. Kun omaa tälläisen keräilijäluonteen niin on parempi, että kokoelmat ovat epätäydellisiä siten pysyy paremmin mielenkiinto. Minulle tahtoo käydä niin, että kun saan jonkin kokoelman täyteen niin kyllästyn siihen ja minun tekee mieli luopua koko kokoelmastani. 










Kokoelmani on nyt siis lähes täydellinen, vielä kaipaisin kolmea leipälautasta ja sitten minulta tietenkin puuttuu sarjaan kuuluvat viinilasit ja kynttilänjalat. Näistä kahdesta jälkimmäisestä en kyllä uskalla edes haaveilla niin harvinaisista herkuista on kyse. 
Hienoa, että tähän sarjaan löytyy noita todella harvinaisia osia, en siis luultavasti koskaan voi kyllästyä tähän astiasarjaan, kun en saa hankittua puuttuvia astioita. 
Ongelmansa kullakin, mutta nämä ovat kuitenkin niitä positiivisia ongelmia!

Kyllä näin kauniilla astioilla on ilo kattaa pöytä ja kutsua ystävät kylään <3

Mukavaa maanantai-iltaa!

-Pauliina

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Imatran kirppikset ja löydöt

Parin viikon takaisella mökkireisuullamme piipahdimme Lappeenrannan kirppisten lisäksi myöskin Imatran kirppiksillä. 
Imatralla on kaupungin kokoon nähden todella monta kirpputoria, alla oleva lista on kopioitu Lappeenrannan uutisten nettisivuilta. Lista on tehty tammikuussa 2017.

Kirpputoreja Imatralla

Listasta voi puuttua kirpputoreja.
New Life Vuoksi – City Kirppis, Helsingintie 1.
KruunuKirppis, Tuomaankuja 1.
Valtikka kirpputori, Torikatu 6.
Kirpputori Amalia, Helsingintie 29.
Porttikirppis, Koskenparras 3.
Meidän Vuoksi -kirpputori, Tuulikallionkatu 2.
Työn vuoksi ry, Torikatu 7.
Pelastakaa Lapset ry:n kirpputori, Siitolanranta 3.
Iloa elämään ry, Tainionkoskentie 3ja 60.

Me vierailimme tällä reissulla kolmella itsepalvelukirppiksellä, kirpputori Amaliassa, Kruunukirppiksellä ja Valtikka kirpputorilla. Näiden lisäksi kävimme Pelastakaa lapset Ry:n kirppiksellä ja Työn vuoksi Ry:n kierrätysmyymälässä. 
Minusta Imatran kirppiksillä on hyvin nähtävissä Venäjän läheisyys, tarjolla on paljon rajan toiselta puolelta tullutta posliinia, maatuskoita ja muuta Venäjältä tuttua tavaraa. 
Toki löytyy myös ihan tyypillistä kirppistavaraa, kuten vaatteita, leluja, astioita jne. 


Nämä kahvikupit nähdessäni melkein kiihdytin askeliani, koska kauempaa luulin, että nyt osui aarre kohdalle. Luulin astioita ruotsalaisen Stig Lindbergin suunnittelemiksi Berså-astioiksi. Mitä lähemmäs kupposia pääsin huomasin pettymyksekseni olevani väärässä. Kupit olivatkin japanilaisvalmisteisia tusinakuppeja. 
Nyt heräsi vain kysymys, kuka on matkinut ja ketä.
 Berså-sarja on lanseerattu vuonna 1961 ja siitä on muodostunut todellinen retroklassikko, varsinkin Ruotsin puolella sarja on todella haluttua ja keräiltyä. Kuosista löytyy nykyään myös tapetti. 
Berså tuli uustuotantoon vuonna 2005, mutta itse haluaisin löytää nimenomaan vanhaa tuotantoa olevia astioita. Tuntuvat vaan olevan todella kiven alla, mutta ehkä jonakin päivänä myös minun astiakaapistani löytyy näitä kaunottaria. Siihen asti nautin näistä Berså-kuppeja muistuttavista japanilaisista kupposista, jotka lähtivät mukaani eurolla. 
Kupit löytyivät Valtikka kirpputorilta. 

 


Reissun mahtavimpiin löytöihin kuuluu tämä upea ruotsalaisen Gustavsbergin valmistama ja  Lisa Larsonin suunnittelema maljakko. Tämä oli upea löytö, sillä Lisa Larsonin tuotanto on nykyään todella haluttua ja hinnat ovat tietenkin sen mukaisia. Varsinkin Larsonin suloiset eläinhahmot ovat todella kysyttyjä. Tämä minun löytämäni maljakko oli todellinen löytö myöskin hinnaltaan, maksoin maljakosta 50senttiä. 
Maljakko löytyi Kirpputori Amaliasta. 



Riihimäen lasin valmistama silkkipainotekniikalla koristeltu tarjoilulautanen iloisen keltaisessa värissä oli pakko kotiuttaa, vaikka kuviossa olikin pieni naarmu. 
Tämä lautanen on valmistettu 50-60-luvulla. 
Lautasen hinnaksi oli laitettu 2euroa, mutta sillä hinnalla ei se ollut kenellekään kelvannut ja sain tämän nyt puoleen hintaan eli maksoin lautasesta yhden euron. 


Kirpputori Amaliasta tarttui mukaani kaksi sisustustyynyä, ajattelin näiden sopivan hyvin yhteen olohuoneen tummanvihreiden samettiverhojen kanssa. Sovitin tyynyjä vihreään Rondo-nojatuoliin ja uskoisin, että tyynyt sopivat hyvin yhteen vihreiden talviverhojen kanssa. Onneksi kuitenkaan vielä ei ole aika vaihtaa talviverhoja, joten jemmaan tyynyt kaappiin odottamaan syksyä. 
 Tyynyistä ei löytynyt mitään valmistajamerkintöjä. 
Maksoin tyynyistä yhteensä 6 euroa. 



Ihanaakin ihanampi Arabian mustavalkoinen kukkaruukku tarttui mukaan Työnvuoksi Ry:n kierrätysmyymälästä, harmikseni aluslautanen puuttuu, mutta enköhän minä jotakin tämän ruukun alle keksi. Maksoin tästä hyväkuntoisesta ruukusta 2,5€ eli todella edullinen löytö.
Ruukku on Arabian SD-malli, suunnittelija Richard Lindh, valmistettu vuosina 1958-64. 

Kesä on ihan parasta aikaa tehdä hyviä kierrätyslöytöjä, jospa sitä pääsisi taas viikonloppuna piipahtamaan rompetorilla tai kirppiksillä.

Kivaa viikonloppua teille kaikille!

-Pauliina