lauantai 12. elokuuta 2017

Jotakin sinistä ruokailutilan seinälle

Nostin keltaisen Aappo Härkösen suunnitteleman "ganaria"-ryijyn tuuletuksen ajaksi pois hirsiseinältä ja hirsisesinässä olevat kamalat jäljet muistuttivat minua taas olemassa olostaan. 
Olen aikaisemminkin kertonut miten minua on alkanut tympimään meidän hirsiseinään sähköjohdoille tehdyt rumat kolot. Haluaisin toden totta tehdä tälle seinälle jotakin, että jälkiä ei tarvitsisi aina olla peittämässä. Voi olla, että syksyllä levytämme hirsiseinän piiloon, sitten saisi itse päättää millaisia tauluja/seinävaatteita seinälle laittaa ja ennen kaikkea mihin kohtaan niitä haluaa seinälle sijoittaa. 

Toinen asia, joka minua on alkanut hieman kyllästyttämään on ruokailutilassa olevat puupinnat. Niin paljon kuin rakastankin puuta ja sen tuomaa lämpöä, tuntuu että meidän ruokailutilassa sitä lämpöä alkaa olemaan jo vähän liikaakin. Vanhoja puisia huonekaluja en missään nimessä ryhdy maalaamaan, enkä niistä halua myöskään luopua, joten melkeinpä ainoa tapa vähentää huoneesta puunväriä on hirsiseinän peittäminen. 

Tilaan tuli hieman lisää syvyyttä ja kontrastia, kun laitoin seinälle kauan aikaa sitten kirppikseltä löytämäni ryijymaton. Ostin tämän maton tarkoituksenani laittaa se lattialle matoksi, mutta hyvää paikkaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Nyt se saa tuoda meille iloa ruokailutilan seinällä.
Minusta tässä ryijymatossa on ihan mielettömän upeat värit.
Näitä mattoja on saanut ostettua aikoinaan Anttilan kuvastosta ja tätä mattoa on tehty tämän sinisen lisäksi myös keltaisena ja punaisena. 








Vaikka keltainen väri on niin minun juttuni ja "Ganaria" ryijy yksi kauneimmista ryijyistä joita tiedän niin nyt tässä hetkessä, tuo sinisävyinen ryijymatto toi kaivattua särmää kaiken tämän puunvärin keskelle. 
Jos päädymme hirsiseinän peittämään niin sitten tuleekin vaikeus valita oikea värisävy kaikille huoneen seinille. Ainakaan vielä en ole valmis luopumaan ruokailutilan toisessa päässä olevasta Geometria-tapetista, joten värimaailmaa tullaan luultavimmin hakemaan siitä tapetista. Tapetista löytyy ainakin heleää mintunvihreää, joka voisi olla aika herkku tämän huoneen seinissä. 
Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan sisustusrintamalla, hirveästi on ideoita ja ajatuksia päässä. Saa nähdä mitkä päätyvät toteutettavaksi.

Olenko teidän mielestänne ihan pöhkö, kun suunnittelen kauniin hirsiseinän peittämistä? Pitäisikö vain kestää se, että keskellä seinää täytyy aina olla jotakin. Kuulisin mielelläni myös teidän lukijoiden mielipiteen asiasta. 

Nyt toivottelen teille ihanaa elokuun loppua, minä lomailen seuraavat pari viikkoa ja pidän samalla lomaa blogistakin! Instagramia päivittelen lomallakin, joten "nähdään" siellä! 

<3 Pauliina

maanantai 7. elokuuta 2017

Vinstage - Vintage tyylisen sisustamisen tapahtuma


Tulevana viikonloppuna 12.-13.8. Tampereen Hiedanrannassa on tapahtuma, jota ei kannata jättää väliin jos rakastat sisustamista ja Vintagea. Tämä hieno tapahtuma kantaa nimeä Vinstage(klik!)ja kaiken kukkuraksi tapahtuma on vierailijoille täysin ILMAINEN. Tapahtuman näytteilleasettajiin pääsette tutustumaan Vinstagen nettisivuilla.
Todella mielenkiintoinen uudenlainen tapahtuma sisustajille, keräilijöille ja etenkin vintagen rakastajille. 
Minä itse ainakin tunnen kuuluvani noihin kaikkiin kategorioihin.
Meidän kodin sisustus on muodostunut lähes kokonaan erilaisista kierrätyslöydöistä, lähinnä sydäntäni on 50-60-lukujen huonekalut. Puisten huonekalujen pariksi olen tuonut raikkanvärisiä tekstiileitä. 
Meidän koti varmasti tuo monille mieleen mummolan, mutta vintagehuonekalut ja tavarat tuovat kivan lisän myös moderniin ja skandinavaanisen sisustukseen. 
Kerroksellisuus tuo sisustukseen särmää, minusta on hienoa huomata, että ihmiset ovat alkaneet yhä enemmän arvostamaan vanhoja ja oikeasti hyvin tehtyjä huonekaluja.
Moderniinkin kotiin halutaan tuoda esimerkiksi jokin perintöhuonekalu rikkomaan liian kliinistä linjaa. Halutaan, että tavaroilla on tarinoita kerrottavanaan, kertakäyttökultturista halutaan eroon.
Vintagella siustaminen jos mikä on mielestäni kestävää kehitystä, jos huonekalut ovat jo kestäneet käytössä 50 tai jopa sata vuotta, miksi ne ei kestäisi meillä vielä toiset samanmoiset.

Vanhoissa huonekaluissa saattaa olla ajantuomaa patinaa joskus liikaakin ja silloin on tietenkin kunnostus paikallaan. Jos itseltä ei huonekalujen verhoilu ja kunnostus suju niin Suomesta löytyy todella paljon erittäin ammattitaitoisia verhoilijoita, Vinstagessa voit tutustua verhoilijoiden työhön.
                              
                                                                                                            Yhteistyössä: Vinstage
                           
Vinstagen tapahtumapaikkana toimii Hiedanrannan teollisuusmiljöö Tampereella, kulttuuritila Kuivaamossa on 2000m2 näyttely tilaa. Tapahtumassa pääset testailemaan tuoleja, hypistelemään kauniita esineitä, mattoja ja kankaita. Kaikki tapahtumassa ei kuitenkaan ole vintagea, vaan mukana on myös jotakin uutta ja käsintehtyä.   
Osaan tapahtumaan myyntiin tulevista tuotteista voit tutustua Vinstagen nettisivuilla, löydät Vinstagen myös Instgramista ja Facebookista!

             
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, minulla on vielä viikko töitä ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma!

-Pauliina

lauantai 5. elokuuta 2017

Yksi lähti, toinen saapui ja pari vinkkiä käsitellyn puupinnan pelastamiseksi

Kuinka monta liinavatekaappia mahtuu yhteen taloon, todistetusti ainakin kolme. 
Meillä on nimittäin nyt kolme vanhaa liinavaatekaappia, yksi yläkerrassa alkuperäisessä tarkoituksessaan eli liinavaatekaappina, yksi astiakaappina ruokailutilassa ja tämä uusin tulokas vierashuoneessa säilöö kylpy-ja astiapyyhkeet. 
Tämä kolmannen liinavaatekaapin hankkiminen ei ollut ihan tarkoitus, mutta niin siinä nyt vain kävi. Jos muistatte niin yksi liinavaatekaappi muutti keväällä vierashuoneesta ruokailutilaan, tämä muutto tapahtui siksi, että pelkäsin ruokailutilassa aikaisemmin olleen kaapin lasihyllyjen romahtavan kahvikuppien painosta. 
Kuppini totta totisesti ovat liinavaatekaapissa paremmassa jemmassa kuin ohuilla lasihyllyillä varustetussa vitriinissä.
Tästä kaapin muutoksesta vaan seurasi paha säilytystilan puute vierashuoneeseen, kun jouduimme sullomaan kaikki kylpy- ja astiapyyhkeet vierashuoneessa olleeseen matalaan senkkiin. 
Niinpä olemme metsästäneet suurta kaappia vierashuoneeseen nyt keväästä asti, mutta mieluista ei vain ole löytynyt.

Eräänä päivä puolisoni oli taas selaillut toiveikkaana tori.fi sivustoa ja eteen oli tullut todella heikossa hapessa oleva liinavaatekaappi, joka sijaitsi ihan kotimme lähellä. 
Sen enempää ajattelematta hän kurvasi katsomaan kaappia ja minulta kysymättä oli napannut kaapin mukaansa. 
Nähdessäni kaapin ensimmäistä kertaa olin lähes kauhuissani niin kamalassa kunnossa se oli, lakkapinta oli kuivunut kasaan, jalat ja lukot olivat rikki. 
Kaiken kukkuraksi kaapin yläosaan joku ei niin fiksu oli laittanut käänneltävä salvan ja tämä salpa oli jättänyt kaappiin ihan kamalat jäljet. Emmekä edes olleet hankkimassa liinavaatekaappia vaan oikeasti suurta kaappia, jossa olisi todella paljon säilytystilaa. 

Mutta niin vain tästäkin "kaappi rumiluksesta" kuoriutui melkoisen kaunis yksilö, vai mitä mieltä olette?
Jalat liimattiin kasaan, lukot vaihdettiin ja pinta puhdistettiin ja käsiteltiin Puuni-nimisellä huonekalujen kiillotusaineella. Vaalenneet kohdat käsittelimme oliiviöljy/balsamico seoksella, laitoimme molempia suurinpiirtein saman verran. Tuhkan ja oliiviöljyn seos toimii myös hyvin. Pieniin naarmuihin tehoaa loistavasti saksanpähkinä, eli saksanpähkinä hierotaan huonekalun pintaan puunsyiden mukaisesti. Pähkinästä irronnut rasva tummentaa puuta. 

Eli aina ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka öljy-/lakkapinnat olisivatkin jo aika elämäänähneitä. Kikkakolmosia pintojen pelastamiseksi voi olla monta ennen äärimmäistä vaihtoehtoa eli maalaamista. 

Kauniiltahan tuo sirojalkainen liinavatekaappi tuolla vierashuoneessa näyttää, mutta ei meille vieläkään sitä säilytystilaa juurikaan lisää tullut. Onkohan tämä joku vihje, että sitä tavaraa tulisi vaan laittaa oikeasti enemmän kiertoon, ei näihin vanhoihin taloihin suuret kaapit ole tervetulleita :D







Mukavaa viikonloppua!

-Pauliina

tiistai 1. elokuuta 2017

Kotimaisia astiakaunottaria kirpputorilta

Kävimme tänään järjestelemässä kirppispöytäämme Kokemäellä Tuohitorilla. 
Oman kirppispöydän pitämisessä piilee aina se vaara, että pöydän täyttö-/siivousreissuilla tarttuu mukaan uusia kotiinviemisiä, mutta pitihän sitä vaarasta huolimatta katsastaa löytyisikö muista pöydistä uusia aarteita ja kyllähän niitä taas löytyikin. Se on hassua, kun kiertelee todella tutuksi tulleella kirppiksellä niin sitä ei oikeastaan edes enää oleta löytävänsä mitään. 
Sitten tälläiset kerrat todella yllättävät, kun niitä aarteita olisi vähän liikaakin ja piti melkein valita mitkä päätyvät kotiin asti. Taas kerran tuli todistetuksi se, että ei kannata väheksyä niitä tuttujakaan paikkoja. 
Tuohitori taitaa olla kuitenkin kaikista kirppiksistä se, joka on minulle tuonut eteen ne kaikista mahtavimmat kirppislöydöt. 

Nyt niihin ihaniin löytöihin!


Ensimmäisenä esittelyyn pääsee upea Arabian valmistama jättikuppi. Kuppi on Kaj Franckin suunnittelema ja kuvio on Esteri Tomulan Sinilehti. Tätä kuppia on valmistettu vuosina 1972-74. 
Kyllä tästä jättikokoisesta kelpaa nauttia iltatee. 
Maksoin tästä suuresta kupista 12€. 

 


Mansikkainen Pomona-sarjani säi täydennystä keskellä olevasta hillopurkista. Valitettavasti tästä löytämästäni purkista uupui kansi, nyt täytyy siis vielä metsästää purkkiin siihen kuuluva valkoinen kansi. 
Kuvauksen ajaksi lainasin toisen hillopurkin kantta. 
Maksoin tästä kannettomasta, mutta muuten täysin ehjästä ja siististä purnukasta 12euroa. 
Arabian pomona-sarjan kuviot ovat Raija Uosikkisen käsialaa. 



Arabian valmistaman Leena-sarjan täysin virheetön tarjoilulautanen löytyi kahdeksalla eurolla. Leena-sarja on myöskin Raija Uosikkisen suunnittelema. Minusta tämä sarja on niin täydellisen tyttömäinen, hennon vaaleanpunaiset kukkaset tekevät tästä sarjasta suorastaan vastustamattoman. 


Viimeisenä esittelyyn pääsee pieni Marimekon pastillirasia, tästä maksoin yhden euron. 
Olin jo pyöritellyt yhtä rasiaa joskin eri kuviolla Marimekon liikkeessä, kun tälläiselle oli minulla todellakin tarvetta. En kuitenkaan raaskinut ostaa ja hyvä niin, kun nyt löytyneen rasian kuvio ja värit ovat minulle paljon mieluisemmat. 


Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille!

<3 Pauliina