torstai 31. elokuuta 2017

Tarpeellinen hankinta

Vierailimme viime lauantaina Nakkilassa järjestetyllä rompetorilla. Ilma oli aivan hirvittävä, vettä tuli aivan täydeltä ja myyjät joutuivat piilottelemaan myytäviä tavaroitaan pressujen alla. 
Onneksemme sade kuitenkin hetkeksi lakkasi ja pääsimme katselemaan löytyisikö myyjiltä meille mitään aarteita kotiinviemisiksi. 
Yhdessä peräkärryssä työkalujen alle hautautuneena näkyi kaunis kukkapöytä. Ihastelin pöytää hetken, mutta se näytti päässeen jo niin huonoon kuntoon, että emme nyt viitsi ryhtyä moiseen kunnostusprojektiin. Pöytä kuitenkin jäi vaivaamaan mieltäni, vaikka minulla ei ollut mielessä edes paikkaa sellaiselle sivupöydälle. 
 Aikamme rompetorilla kierreltyämme sanoin kuitenkin puolisolleni, että käydään nyt sittenkin vielä katsomassa josko pöytä olisi vielä myymättä. 
Pelästyin, kun en nähnyt enää pöytää peräkärryssä, mutta huojennuin kun huomasin, että myyjä olikin nostanut pöydän sisätiloihin sateelta suojaan. 
Myyjä lupasi myydä pöydän meille 15eurolla, hinta oli sen verran edullinen, että pakkohan se oli napata kyytiin. 

 Kuinka ollakaan tälle pienelle sivupöydälle löytyi täydellinen paikka melkein heti. 
Niin kuin edellisessä jutussa jo kerroinkin, olohuoneesta muutti yksi kaappi ruokailutilaan. Kaapin tilalle siirsimme aikaisemmin vähän hassustikin ikkunan edessä olleen vanhan radion, joten ikkunan eteen tuli kuin tilauksesta tarve jonkinlaiselle kukkatasolle ja tämä sivupöytä on minusta kuin tehty tähän tarkoitukseen. 
Juuri täydellisen  matala ja siro pöytä, joka ei estä ikkunasta tulvivaa valoa pääsemästä huoneeseen. Tässä kelpaa valosta tykkäävien kasvien talvehtia. 





Liimasimme pöydän pahiten repsottavat viilut takaisin paikoilleen ja pinnat käsittelimme Puuni-nimisellä huonekalujen kiillotusaineella. Näillä toimenpiteillä pöydästä tuli ihan katseenkestävä, vaikka pieniä vikoja löytyykin. Kunnostamme pöydän myöhemmin paremmalla ajalla. 





Vanha Blaubunktin radiokin tulee paremmin edukseen harmaata seinää vasten. Pienillä muutoksilla olohuoneeseen tuli taas vähän seesteisempi fiilis. Tänään on ollut todella sateinen ja syksyinen ilma, mieli tekisi jo vaihtaa syksyisempiä tekstiilejä olohuoneeseen. 
Saako jo myöntää, että kesä on ohi? Vaikka rakastan syksyä niin pieni haikeus iskee aina, kun syksy tulee. 

<3 Pauliina

maanantai 28. elokuuta 2017

Kaappirakkautta

Tämä tarina kertoo meidän sieniretkestä, johon sisältyi pieni kohtalokas piipahdus Honkolan koulun kirpputorilla Keikyässä. Kirpputorin peränurkassa mattokasan alla näkyi jotakin todella kaunista, sieltä pilkotti upea vanha kaappi. Rakastuin tähän kauniiseen selkeälinjaiseen kaappiin päätä pahkaa. Vielä kun tarkemmin kaappia tarkastelimme huomasimme sen olevan ruotsalaisen Skaraborgs möbelindustrin valmistama eli kyseessä oli varsin laadukas ja hyvin tehty kaappi. Yritin kuitenkin takoa päähäni järkeä, emme todellakaan tarvitse yhtään kaappia enää, ei yksinkertaisesti ole tilaa ja ei ole todellakaan mitään järkeä kantaa tätä kaunokaista kotiin. 

Lisäksi tähän rahatilanteeseen nähden kaapille oli laitettu hieman liian korkea hintalappu 280€. 
Siinä kaappia ihaillessamme tuli kirpputorin myyjä kertomaan, että kaikista huonekaluista saa tinkiä reilusti, koska huonekalujen myyjä halusi niistä vain eroon. Myyjä sanoi, että voi suoraan pudottaa hinnan 150euroon ja siihen puolisoni tokaisi, että 100€ voimme maksaa. Se summa sopi kuulemma hyvin kirpputorin pitäjälle.
Totesin vain, että jaahas näinkö tässä taas kävi ja sitten sitä mentiinkin jo mittailemaan autoa, että mahtuuko kaappi ollenkaan kyytiin ja mahtuihan se. 

Koko kotimatkan mietin jo kauhulla tulevaa huonekaluruljanssia, mihin ihmeeseen saisimme kaapin mahtumaan. Vastaus on, että emme mihinkään jos jotakin ei lähde pois. 
Sovittelimme kaappia eri puolille taloa, paras paikka sille oli ehdottomasti ruokailutilassa.  
Kaappiin mahtuu uskomaton määrä astioita, joten siitä tuli meidän astiakaappi. 
Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että vuosi sitten ruokailutilaan hankkimamme senkki ja kaappi joutuvat etsimään uuden kodin. Lisäksi senkin päällä ollut hylly, jouduttiin poistamaan, koska tämä uusi kaappi on korkeampi kuin vanha senkki. Hyllylle on uusi paikka onneksi jo tiedossa. 
Uuden kaapin kaveriksi kannoimme olohuoneesta kaapin, jossa on yläosassa pieni vitriiniosa. Vitriiniin sain kätevästi esille kauniit Grapponia-astiani. 




Kaapin päälle kokosin kirpparilta löytyneitä maljakoita joihin asettelin kauniita Unikoiden siemenkotia.
Kaunis vuohenputkitaulu on myös kirppislöytö parin viikon takaa.
Hyllyn poistamisesta jäi aika rumat jäljet tähän seinään, täytyy hieman pohtia mitä niille tekisi. Yksi potentiaalinen vaihtoehto voisi olla taulukollaasi tälle seinälle. 
Vasemmalla näkyvän Kliivian ostin viikonloppuna rompetorilta, se on todella vanhaa kantaa ja on kuulemma kukkinut joka ikinen vuosi. Katsotaan kuinka se meillä jaksaa. 





Pöytäliinaksi sovittelin ruttuista pellavaverhoa, jonka myös löysin kirpparilta. Jotenkin tuo petroolinsininen näyttää silmääni nyt todella hyvältä, tuo kivaa syvyyttä syksyn pimeneviin iltoihin. 




Tästä kaappiruljanssista oli myös todellista hyötyä, sillä meillä on nyt loppujen lopuksi yksi kaappi vähemmän ja kaikki alakerran kaapit tuli siivottua oikein juurta jaksaen. 
Nyt ei ole turhaa tavaraa kaapeissa ollenkaan ja sain samalla katsottua myytäviä tavaroita 8.10. järjestettävälle Mansen blogikirppikselle. 

Mitäs tykkäätte, olisiko pitänyt vain jättää kaappi ostamatta ja tyytyä vanhoihin mööbeleihin?
Minusta nämä hieman tummemmat huonekalut tuovat paremmin kontrastia ruokailutilaan. 
Olohuoneestakin tuli hieman avarampi, kun sieltä lähti yksi kaappi pois, siitä lisää seuraavassa jutussa. 

-Pauliina

P.S. Löysimme onneksi metsästä myös kanttarelleja, joten ei ollut ihan turha sieniretki. 

lauantai 26. elokuuta 2017

Kesälomareissulta kotiutunut aarre numero yksi!

Nyt on kesäloma vietetty ja on aika palata taas normaaliin päiväjärjestykseen. Minulle ehti tässä parissa viikossa tulemaan jo ihan ikävä tänne bloginkin pariin, haluankin kiittää teitä ihanista kommenteista joita jätitte edelliseen postaukseen. On mahtavaa kuulla myös teidän lukijoiden mielipiteitä. Pahoittelen, että vastaukseni kommentteihin kesti, mutta nyt on sekin hoidettu. 
Monia ihania juttuja on löytynyt kesälomalta ja kodinremonttien suhteenkin vilisee jos jonkinlaisia ajatuksia. Nyt siis riittä taas juttuaiheita tänne blogiinkiin, pieni luova tauko tekee välillä todella hyvää.

Tässä jutussa esittelen teille sellaisen aarteen, että en meinaa vielä itsekään uskoa, että se aarre on todellakin minun.
Tämä upea aarre on Arabian posliinitehtaan valmistama maustelokerikko. 
Lokerikkoa on valmistettu leiman mukaan vuosina 1932-1949.  Sain tämän lokerikon tuttavaltamme ikään kuin vaihtokauppana, kun olimme auttelemassa häntä parin päivän ajan. 
Eli kyllä se "työnteko" lomallakin joskus kannattaa. 


Lokerikon vanerista tehty kehikko on ollut alunperin sininen, mutta edellinen omistaja on sen jossakin kohtaa maalannut tuollaiseksi kermanvaaleaksi. Maalipinta on paikka paikoin melko kulunut, mutta ajattelin hetken ainakin ihailla näitä vanhoja maalikerrostumia. Varmasti jossain vaiheessa, lokerikko saa uuden maalin pintaansa. 
Tässä minun yksilössä kaikki posliiniosat ovat paria pikkiriikkistä iskeymää lukuun ottamatta säilyneet ehjänä. 








Keittiöstä sai pari Ikean avohyllyä väistyä pois tämän lokerikon tieltä. Voitte varmasti arvatakin, millainen hinku minulle tuli freesata keittiönilmettä nyt muutenkin. 
Tarkemmin sanottuna haluaisin saada keittiöön enemmän 50-60-luvun fiilistä. Meillä on muutama idea miten saisimme keittiöön kaipaamaamme ilmettä edullisesti/lähes ilmaiseksi, vielä kuitenkin puuttuu inspiraatio näiden ideoiden toteuttamiseen. 
Mutta eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten ei tässä kannata minnekään kiirehtiä. Suunnitellaan ensin ja tehdään, kun sen aika on.
Huomaa kyllä syksyn tulleen, kun sisustuskärpänen on puraissut oikein urakalla tätä tyttöä.

Nyt toivottelen teille kaikille rauhaisaa lauantai-iltaa <3

-Pauliina



lauantai 12. elokuuta 2017

Jotakin sinistä ruokailutilan seinälle

Nostin keltaisen Aappo Härkösen suunnitteleman "ganaria"-ryijyn tuuletuksen ajaksi pois hirsiseinältä ja hirsisesinässä olevat kamalat jäljet muistuttivat minua taas olemassa olostaan. 
Olen aikaisemminkin kertonut miten minua on alkanut tympimään meidän hirsiseinään sähköjohdoille tehdyt rumat kolot. Haluaisin toden totta tehdä tälle seinälle jotakin, että jälkiä ei tarvitsisi aina olla peittämässä. Voi olla, että syksyllä levytämme hirsiseinän piiloon, sitten saisi itse päättää millaisia tauluja/seinävaatteita seinälle laittaa ja ennen kaikkea mihin kohtaan niitä haluaa seinälle sijoittaa. 

Toinen asia, joka minua on alkanut hieman kyllästyttämään on ruokailutilassa olevat puupinnat. Niin paljon kuin rakastankin puuta ja sen tuomaa lämpöä, tuntuu että meidän ruokailutilassa sitä lämpöä alkaa olemaan jo vähän liikaakin. Vanhoja puisia huonekaluja en missään nimessä ryhdy maalaamaan, enkä niistä halua myöskään luopua, joten melkeinpä ainoa tapa vähentää huoneesta puunväriä on hirsiseinän peittäminen. 

Tilaan tuli hieman lisää syvyyttä ja kontrastia, kun laitoin seinälle kauan aikaa sitten kirppikseltä löytämäni ryijymaton. Ostin tämän maton tarkoituksenani laittaa se lattialle matoksi, mutta hyvää paikkaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Nyt se saa tuoda meille iloa ruokailutilan seinällä.
Minusta tässä ryijymatossa on ihan mielettömän upeat värit.
Näitä mattoja on saanut ostettua aikoinaan Anttilan kuvastosta ja tätä mattoa on tehty tämän sinisen lisäksi myös keltaisena ja punaisena. 








Vaikka keltainen väri on niin minun juttuni ja "Ganaria" ryijy yksi kauneimmista ryijyistä joita tiedän niin nyt tässä hetkessä, tuo sinisävyinen ryijymatto toi kaivattua särmää kaiken tämän puunvärin keskelle. 
Jos päädymme hirsiseinän peittämään niin sitten tuleekin vaikeus valita oikea värisävy kaikille huoneen seinille. Ainakaan vielä en ole valmis luopumaan ruokailutilan toisessa päässä olevasta Geometria-tapetista, joten värimaailmaa tullaan luultavimmin hakemaan siitä tapetista. Tapetista löytyy ainakin heleää mintunvihreää, joka voisi olla aika herkku tämän huoneen seinissä. 
Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan sisustusrintamalla, hirveästi on ideoita ja ajatuksia päässä. Saa nähdä mitkä päätyvät toteutettavaksi.

Olenko teidän mielestänne ihan pöhkö, kun suunnittelen kauniin hirsiseinän peittämistä? Pitäisikö vain kestää se, että keskellä seinää täytyy aina olla jotakin. Kuulisin mielelläni myös teidän lukijoiden mielipiteen asiasta. 

Nyt toivottelen teille ihanaa elokuun loppua, minä lomailen seuraavat pari viikkoa ja pidän samalla lomaa blogistakin! Instagramia päivittelen lomallakin, joten "nähdään" siellä! 

<3 Pauliina

maanantai 7. elokuuta 2017

Vinstage - Vintage tyylisen sisustamisen tapahtuma


Tulevana viikonloppuna 12.-13.8. Tampereen Hiedanrannassa on tapahtuma, jota ei kannata jättää väliin jos rakastat sisustamista ja Vintagea. Tämä hieno tapahtuma kantaa nimeä Vinstage(klik!)ja kaiken kukkuraksi tapahtuma on vierailijoille täysin ILMAINEN. Tapahtuman näytteilleasettajiin pääsette tutustumaan Vinstagen nettisivuilla.
Todella mielenkiintoinen uudenlainen tapahtuma sisustajille, keräilijöille ja etenkin vintagen rakastajille. 
Minä itse ainakin tunnen kuuluvani noihin kaikkiin kategorioihin.
Meidän kodin sisustus on muodostunut lähes kokonaan erilaisista kierrätyslöydöistä, lähinnä sydäntäni on 50-60-lukujen huonekalut. Puisten huonekalujen pariksi olen tuonut raikkanvärisiä tekstiileitä. 
Meidän koti varmasti tuo monille mieleen mummolan, mutta vintagehuonekalut ja tavarat tuovat kivan lisän myös moderniin ja skandinavaanisen sisustukseen. 
Kerroksellisuus tuo sisustukseen särmää, minusta on hienoa huomata, että ihmiset ovat alkaneet yhä enemmän arvostamaan vanhoja ja oikeasti hyvin tehtyjä huonekaluja.
Moderniinkin kotiin halutaan tuoda esimerkiksi jokin perintöhuonekalu rikkomaan liian kliinistä linjaa. Halutaan, että tavaroilla on tarinoita kerrottavanaan, kertakäyttökultturista halutaan eroon.
Vintagella siustaminen jos mikä on mielestäni kestävää kehitystä, jos huonekalut ovat jo kestäneet käytössä 50 tai jopa sata vuotta, miksi ne ei kestäisi meillä vielä toiset samanmoiset.

Vanhoissa huonekaluissa saattaa olla ajantuomaa patinaa joskus liikaakin ja silloin on tietenkin kunnostus paikallaan. Jos itseltä ei huonekalujen verhoilu ja kunnostus suju niin Suomesta löytyy todella paljon erittäin ammattitaitoisia verhoilijoita, Vinstagessa voit tutustua verhoilijoiden työhön.
                              
                                                                                                            Yhteistyössä: Vinstage
                           
Vinstagen tapahtumapaikkana toimii Hiedanrannan teollisuusmiljöö Tampereella, kulttuuritila Kuivaamossa on 2000m2 näyttely tilaa. Tapahtumassa pääset testailemaan tuoleja, hypistelemään kauniita esineitä, mattoja ja kankaita. Kaikki tapahtumassa ei kuitenkaan ole vintagea, vaan mukana on myös jotakin uutta ja käsintehtyä.   
Osaan tapahtumaan myyntiin tulevista tuotteista voit tutustua Vinstagen nettisivuilla, löydät Vinstagen myös Instgramista ja Facebookista!

             
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, minulla on vielä viikko töitä ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma!

-Pauliina

lauantai 5. elokuuta 2017

Yksi lähti, toinen saapui ja pari vinkkiä käsitellyn puupinnan pelastamiseksi

Kuinka monta liinavatekaappia mahtuu yhteen taloon, todistetusti ainakin kolme. 
Meillä on nimittäin nyt kolme vanhaa liinavaatekaappia, yksi yläkerrassa alkuperäisessä tarkoituksessaan eli liinavaatekaappina, yksi astiakaappina ruokailutilassa ja tämä uusin tulokas vierashuoneessa säilöö kylpy-ja astiapyyhkeet. 
Tämä kolmannen liinavaatekaapin hankkiminen ei ollut ihan tarkoitus, mutta niin siinä nyt vain kävi. Jos muistatte niin yksi liinavaatekaappi muutti keväällä vierashuoneesta ruokailutilaan, tämä muutto tapahtui siksi, että pelkäsin ruokailutilassa aikaisemmin olleen kaapin lasihyllyjen romahtavan kahvikuppien painosta. 
Kuppini totta totisesti ovat liinavaatekaapissa paremmassa jemmassa kuin ohuilla lasihyllyillä varustetussa vitriinissä.
Tästä kaapin muutoksesta vaan seurasi paha säilytystilan puute vierashuoneeseen, kun jouduimme sullomaan kaikki kylpy- ja astiapyyhkeet vierashuoneessa olleeseen matalaan senkkiin. 
Niinpä olemme metsästäneet suurta kaappia vierashuoneeseen nyt keväästä asti, mutta mieluista ei vain ole löytynyt.

Eräänä päivä puolisoni oli taas selaillut toiveikkaana tori.fi sivustoa ja eteen oli tullut todella heikossa hapessa oleva liinavaatekaappi, joka sijaitsi ihan kotimme lähellä. 
Sen enempää ajattelematta hän kurvasi katsomaan kaappia ja minulta kysymättä oli napannut kaapin mukaansa. 
Nähdessäni kaapin ensimmäistä kertaa olin lähes kauhuissani niin kamalassa kunnossa se oli, lakkapinta oli kuivunut kasaan, jalat ja lukot olivat rikki. 
Kaiken kukkuraksi kaapin yläosaan joku ei niin fiksu oli laittanut käänneltävä salvan ja tämä salpa oli jättänyt kaappiin ihan kamalat jäljet. Emmekä edes olleet hankkimassa liinavaatekaappia vaan oikeasti suurta kaappia, jossa olisi todella paljon säilytystilaa. 

Mutta niin vain tästäkin "kaappi rumiluksesta" kuoriutui melkoisen kaunis yksilö, vai mitä mieltä olette?
Jalat liimattiin kasaan, lukot vaihdettiin ja pinta puhdistettiin ja käsiteltiin Puuni-nimisellä huonekalujen kiillotusaineella. Vaalenneet kohdat käsittelimme oliiviöljy/balsamico seoksella, laitoimme molempia suurinpiirtein saman verran. Tuhkan ja oliiviöljyn seos toimii myös hyvin. Pieniin naarmuihin tehoaa loistavasti saksanpähkinä, eli saksanpähkinä hierotaan huonekalun pintaan puunsyiden mukaisesti. Pähkinästä irronnut rasva tummentaa puuta. 

Eli aina ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka öljy-/lakkapinnat olisivatkin jo aika elämäänähneitä. Kikkakolmosia pintojen pelastamiseksi voi olla monta ennen äärimmäistä vaihtoehtoa eli maalaamista. 

Kauniiltahan tuo sirojalkainen liinavatekaappi tuolla vierashuoneessa näyttää, mutta ei meille vieläkään sitä säilytystilaa juurikaan lisää tullut. Onkohan tämä joku vihje, että sitä tavaraa tulisi vaan laittaa oikeasti enemmän kiertoon, ei näihin vanhoihin taloihin suuret kaapit ole tervetulleita :D







Mukavaa viikonloppua!

-Pauliina

tiistai 1. elokuuta 2017

Kotimaisia astiakaunottaria kirpputorilta

Kävimme tänään järjestelemässä kirppispöytäämme Kokemäellä Tuohitorilla. 
Oman kirppispöydän pitämisessä piilee aina se vaara, että pöydän täyttö-/siivousreissuilla tarttuu mukaan uusia kotiinviemisiä, mutta pitihän sitä vaarasta huolimatta katsastaa löytyisikö muista pöydistä uusia aarteita ja kyllähän niitä taas löytyikin. Se on hassua, kun kiertelee todella tutuksi tulleella kirppiksellä niin sitä ei oikeastaan edes enää oleta löytävänsä mitään. 
Sitten tälläiset kerrat todella yllättävät, kun niitä aarteita olisi vähän liikaakin ja piti melkein valita mitkä päätyvät kotiin asti. Taas kerran tuli todistetuksi se, että ei kannata väheksyä niitä tuttujakaan paikkoja. 
Tuohitori taitaa olla kuitenkin kaikista kirppiksistä se, joka on minulle tuonut eteen ne kaikista mahtavimmat kirppislöydöt. 

Nyt niihin ihaniin löytöihin!


Ensimmäisenä esittelyyn pääsee upea Arabian valmistama jättikuppi. Kuppi on Kaj Franckin suunnittelema ja kuvio on Esteri Tomulan Sinilehti. Tätä kuppia on valmistettu vuosina 1972-74. 
Kyllä tästä jättikokoisesta kelpaa nauttia iltatee. 
Maksoin tästä suuresta kupista 12€. 

 


Mansikkainen Pomona-sarjani säi täydennystä keskellä olevasta hillopurkista. Valitettavasti tästä löytämästäni purkista uupui kansi, nyt täytyy siis vielä metsästää purkkiin siihen kuuluva valkoinen kansi. 
Kuvauksen ajaksi lainasin toisen hillopurkin kantta. 
Maksoin tästä kannettomasta, mutta muuten täysin ehjästä ja siististä purnukasta 12euroa. 
Arabian pomona-sarjan kuviot ovat Raija Uosikkisen käsialaa. 



Arabian valmistaman Leena-sarjan täysin virheetön tarjoilulautanen löytyi kahdeksalla eurolla. Leena-sarja on myöskin Raija Uosikkisen suunnittelema. Minusta tämä sarja on niin täydellisen tyttömäinen, hennon vaaleanpunaiset kukkaset tekevät tästä sarjasta suorastaan vastustamattoman. 


Viimeisenä esittelyyn pääsee pieni Marimekon pastillirasia, tästä maksoin yhden euron. 
Olin jo pyöritellyt yhtä rasiaa joskin eri kuviolla Marimekon liikkeessä, kun tälläiselle oli minulla todellakin tarvetta. En kuitenkaan raaskinut ostaa ja hyvä niin, kun nyt löytyneen rasian kuvio ja värit ovat minulle paljon mieluisemmat. 


Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille!

<3 Pauliina